1 down, 2 to go

Tanaan pyorahti niin kovin odotettu tenttiruletti kayntiin. Piti laittaa sata heratyskelloa aamuksi soimaan ja pyytaa viela Jessia potkimaan miut ylos, koska tallaiset aamuheratykset ei oikein sovi miun nykyiseen rytmiin. Tentti oli Royal Randwick Racecoursella, siis jockeyradalla. Alkaa kysyko miksi, ei tieda. Ensimmainen paniikin hetki oli siis pelkan tenttisalin loytaminen. Itse tenttitilaisuus oli myos viety tiukkuudellaan ja ohjeillaan aarimmaisyyksiin. Minnehan havisi se laid-back-asenne?! Ei saanu koskea kynaan ekan kymmenen minuutin aikana, eika saanu poistua vipon kymmenen minuutin aikana, eika saanu kayda vessassa... Itse tentti ei onneksi ollut mikaan hirttavan hirmuinen. Huomenna jatketaan Brand Managementilla ja ensi viikon keskiviikkona ois viela viimeinen koitos. International Marketing, jossa ei ole isoa lopputenttia, meni loppujen lopuksi ihan putkeen ja ainakin yksi kurssi on kunnialla suoritettu. Se on oikeesti pieni ihme...

Tenttien lisaksi tama viikko on muutenkin melko masentava. Vetta sataa ja olen kastunut litimaraksi kaksi kertaa; eilen lenkilla ja tanaan matkalla tentista kotiin. Pienet, suomalaiset kirosanat lentelivat. Toisaalta, satakoon, saanpahan ehka vahan edes luettua. Ja Australian ei tarvitse enaa karsia kuivuudesta. Taman lisaksi olen jalleen tulossa kipeaksi. Onneksi meilla on Jessin kanssa kahden tunnin valein kokoontuva tenttiahdistuskerho meidan olohuoneessa. Se helpottaa. Mitahan teen ensi viikolla, kun seka Jess etta Margie lopullisesti hylkaa mut. Vaikka kylla mulla varmaan riittaa saatamista ja viimeisen Sydney-ilman hengittamista koko viikoksi. Mutta loppujen lopuksi on siis kiva paasta vahan matkustelemaan ja lopulta kotiin. Toivottavasti pappa paistaa mulle lettuja...:P

SupiSuomalaista Jussia kaikille!