Ja country soi...

Koulu alkoi eilen. Onneksi kouluviikko käsittää vain kolme päivää ja luvassa pitkiä viikonloppuja. Toisaalta palautettavien tehtävien määrä kauhistuttaa jo valmiiksi. Pitääkö täällä oikeasti opiskella? Positiivista on se, että tähän asti kukaan luennoitsijoista ei ole puhunut ihan australiaa, joten pieni suomalainenkin on pysynyt lähestulkoon kärryillä. Mutta voi jessus, että kirjastossa voi kirjan löytäminen olla hankalaa. Täällä aakkosjärjestys on muunnettu koodisalakieleksi, jonka ratkaisemiseksi mulla varmaan menee puoli vuotta. Pitää ehkä ostaa kirjat kaupasta. Näillä hinnoilla se tarkoittaa kuukauden paastoa.

Luentoputken päätteeksi on aina hyvä tuulettaa. Kantabaariksemme muodostuneessa Coogee Bay Hotelissa soi joka ilta live-musiikki. Love it! Tänään siellä soi country. Loved it! Näyttää siltä, että sisäinen cowgirlini on ottamassa minusta vallan. Kun kerroin Daniellelle ja Benille, että haluaisin olla cowgirl Texasissa, Ben käski minua harjoittamaan aksenttiani vielä jonkin aikaa. Anyways, on kiva käydä ulkona, kun ihmiset oikeesti tulee juttelemaan. Jostain syystä ne ihmiset on yllättävän usein osoittautuneet laivastopojiksi. Meneekö kaikki parikymppiset laivastoon? Ja aussit on tosiaan hulluja. Yömyöhään ne juoksee baarista rantaan ja menee uimaan. Sitten niitä on vaikea saada uskomaan, että itse ei ole halukas asettumaan hain saaliiksi. Haithan syövät yleensä öisin, tai niin Summerlandissa ainakin sanottiin.