Oi, kalenterini...

Tama on oodi kalenterilleni, joka pitaa minut jarjissani. Tai sen osan jarjesta, mita siita oli jaljella ennen lahtoa. Taalla siis riittaa tekemista ihan kaikilla sektoreilla - ikava kylla ei vahiten koulussa. Nyt ollaan vihdoin paasty opiskelun kanssa vauhtiin. Mulla on nelja kurssia markkinointia, mika tarkoittaa miljoonaa ryhmatyota ja palautettavia papereita joka viikolle. Mua on peloteltu markkinoinnin opiskelun varjopuolista. Hitosti hommaa! Yhdella kurssilla uppoudun jakelun saloihin kolmen kiinalaisen kanssa. Ne oli kauhuissaan mun neljasta markkinoinnin kurssista. En viela panikoidu, koska pienet kulttuurierot saattavat vaikuttaa nakemyksiimme. Mullahan on kokemusta tyoskentelysta aasialaisessa ilmapiirissa.:) Kurssit vaikuttaa muuten ihan mielenkiintoissilta enka nukahtele yhta paljon kuin koti-Suomessa. Johtuu varmaan siita, etta on pakko keskittya, ettei tipu karryilta. Kampusalue on tullut jo sen verran tutuksi, etten tartte karttaa. Taa on oikeasti edistysta! Kouluviikko luentoineen ja tutoriaaleineen on vaan kolme paivaa, joten ei pida valittaa. Jaa rutosti aikaa napytella kotitehtavia.

Onneksi koulun ohella jaa aikaa muuhunkin elamaan. Se tarkoittaa sita, etta Visa vinkuu ja aiti itkee. Varattiin maanantaina matkat syyslomaa (taalla on tosiaan syksy) varten. 10 paivaa seikkailua itarannikolla sademetsissa, merella, korallilla... Kaksi yota nukutaan teltoissa maailman suurimmalla hiekkasaarella Fraser Islandilla. Jos kuviin on uskomista, se on paratiisi. Ja pari yota purjehditaan merella ja tehdaan vahan island hoppingia Whitsundaylla. Kuukausi viela pitaa odottaa. Toisaalta, vastahan taa koulu alkoi ja kohta on jo loma. Yliopistoelaman ihmeita.

Noh, jotta riskeeraisin matkalle lahdon ja vanhempien (ja Essin) mielenrauhan, olen menossa perjantaina koko paivaksi surffaamaan. Perasta kuuluu...