Viinia kuin vetta

Ma istun kirjastossa ja yritan tehda brand auditia IBM:sta. On sunnuntai, aurinko paistaa ja paahan sattuu. Itku pitkasta ilosta vai mitenka se nyt menikaan...

Kulunut viikko on ollut mielialojen suhteen kovin vaihteleva. Alkuviikko oli tuskaa ja karsimysta. Ei oo kivaa olla kipeena, lukea tenttiin ja yrittaa kirjottaa raportteja, kun ei tieda, mita pitas kirjottaa. Ei oo sekaan kiva, etta tentissa loppuu aika kesken ja budjetti pissii pahasti. Jossain vaiheessa viikkoa kuitenkin valo palasi tunnelin paahan ja Sydney sai taas hymyn huulilla. Olen ihan intomielella suunnitellut parin seuraavan kuukauden matkusteluja. Intoa lisaa se, etta liuta ihania ihmisia on tulossa tanne.

Eilen vietettiin Sydney-paivaa Danin, Heatherin, Chrisin ja parin Chrisin kaverin kanssa. Chris ja sen kaverit on ausseja, mutta paivan kestaneella kaupunkikierroksella kylla muutaman kerran mietittiin, etta noinkohan naa pojat asuu tassa kaupungissa. Eihan ne ollut tutkineet kaunista kotikaupunkiaan ollenkaan. Mentiin Rocksiin markkinoille ja sitten ihan mahtavaan pannukakkuravintolaan "lounaalle". Mun lounas oli kolme jattikokoista pannukakkua, suklaajaateloa, suklaakastiketta ja pahkinoita! Me like. Rocks on yksi ihanimmista Sydneyn kaupunginosista. Siella on sopoja pikku kahviloita, ravintoloita ja kauppoja ja erityisesti lauantaina markkinoiden aikaan siella on ihan erityislaatuinen tunnelma. Rocksista edettiin Darling Harbouriin, Chinatowniin ja Paddy's marketiin. Oli kovin mukava paiva ja aurinko paistoi eika taas vaihteeksi talvesta tietoakaan.

Eilen illalla oli sitten Lesleyn synttarit. Voi voi... Drinkkeja, viinia ja olutta 2,80 dollarilla per lasi. Sehan on melkein ilmasta... Viinia voi juoda kuin vetta. Se on baareissa yleensa halvempaa kuin kalja. Ja yleensa se on aika hyvaa, varsinkin siina vaiheessa, kun on juonut useamman lasillisen.;) Tarkoitus oli sitten jatkaa tasta halvan viinan rakalasta johonkin tasomestaan. Kavi kuitenkin niin, etta yksi meidan porukasta (en mina, uskokaa tai alkaa) alkoi voimaan kovin pahoin ja otettiin sitten taksi kotiin. Taksin saaminen oli tappelun takana, kun nuokkuva ystavamme oli kovin harmaa. Kun vihdoin paastiin kotiin, taksikuski aloitti loputtoman helpotuksen huokailun. Musta se oli aika huvittavaa. No mutta, oli ihan huisin hauska ilta. Sain siis osani Wappuhumalasta, vaikka taalla ei vappua oikeesti juhlitakaan. Pistan kuvia tulemaan jahka ehdin.

Hauskaa Wappua kaikille!:)

It was an adventure (kuvien kanssa)

Takana on 10 päivää seikkailua ja reppumatkailua Australian itärannikolla. Ei voi sanoa, että lepolomasta oli kysymys, mutta sata kokemusta rikkaampana jälleen tallataan Sydneyn katuja. This is how the story goes…

14.-17.4. Hervey Bay ja Fraser Island

Perjantaiaamuna noin kaksi viikkoa sitten Danielle, Ben ja minä suunnattiin reppuinemme Sydneyn lentokentälle. Minun pieni Soneralta armolahjana saatu koulureppuni herätti suurta huvitusta ja ihmetystä matkakumppaneissani. ”Tuossa repussako on kaikki, mitä diiva matkalla tarvitsee?” Puhukaa peilille, matkalaukkuja raahaavat jenkit. :D Noh, noustiin siis koneeseen ja nokka kohti Hervey Bayta. Lentokenttämeininki oli aussitapaan hyvin letkeää. Missään vaiheessa ei kukaan kysynyt henkilöllisyystodistuksia, mikä tietysti herätti hämmästystä muutaman kuukauden takaisen Heathrow-härdellin jälkeen. Pari tuntia myöhemmin sitten saavuttiin Queenslandin kosteaan ilmanalaan. Hervey Bay oli pieni pääsiäisväsymyksessä uinuva kyläpahanen, jonka elämä keskittyi yhden Esplanadin varrelle. Ensimmäinen lomapäivä kului mukavasti rannalla makoillessa. Ja oi, kuinka kauniita simpukoita keräsin. Ihania!

Seuraavana aamuna ei armoa tunnettu. Herätyskello pakotti jättämään hostellin hikisen sängyn muutaman tunnin unien jälkeen. Seikkailu maailman suurimmalla hiekkasaarella Fraser Islandilla oli alkamassa. Me muodostettiin kymmenen hengen kansainväliset ryhmät ja saatiin ryhmälle oma jeeppi, pari telttaa ja muuta telttailukamaa. Meidän ryhmässä oli mun ja jenkkien lisäksi pari kanadalaista, yksi hassu ranskalainen ja neljä brittiä. Ryhmän kanssa tehtiin pikaruokaostokset ja rynnättiin satamaan. Ostoksia tehdessä vakuutuin siitä, että harva niistä tyypeistä oli koskaan ollut telttailemassa. Me käytännöllisesti katsoen istuttiin ruokien päällä, kun jengiltä vähän lähti homma hanskasta ruokataivaassa. Noh, muutamaa tuntia myöhemmin löydettiin itsemme Fraser Islandin ralliradalta. Siinä reissussa oli todella safarirallin makua. Uskokaa tai älkää, mutta saaren highway on nimeltään The 75-mile Beach ja toden totta niin autot kuin lentokoneetkin kulkevat pitkin tätä upeaa hiekkarantaa. Liikenne elää nousu- ja laskuvesien armoilla. Nousuveden aikaan kun ei juuri tiestä ole tietoakaan. Jos jossain vaiheessa eksyy rannalta muille reiteille, on vastassa elämän esterata kaikkine mutakuoppineen ja vesihautoineen. Ja siellä minä tyttökin hyppäsin ensimmäistä kertaa rattiin, joka istuu auton oikealla puolella. Testasin taitoni niin rannalla kuin esteradoillakin ja tärisin hela tiden. Oli sellanen luonnon vuoristorata, että en heti unohda. Jokaisessa kuopassa tuntui, että korkea ja painava jeeppimme ottaa kohta kylkikosketusta. Onneksi mulla oli ihana britti-Mark kartturina, joka valoi uskoa tiukoissa paikoissa.

Yöt vietettiin sitten hyvin luonnonläheisesti teltoissa. Ensimmäinen yömaja oli todellinen beach resort. Teltat pystytettiin uljaasti dyynille ihan vesirajan lähelle. Eipä sen lähemmäksi rantaa voi juuri majaansa rakentaa. Oikeastaan meidän telttapaikka osoittautui laittomaksi ja saatiin rangerilta vähän noottia. Ei onneksi kuitenkaan sakkoja. Ilta kului tähtitaivasta ihaillessa. Kaikki eteläisen pallonpuoliskon tähtikuviot oli niin selkeästi näkyvillä. Mä näin jopa kaksi tähdenlentoa! Toivoin kyllä…Kauniista merenkuohusta huolimatta ei uni teltassa juuri tullut. Ei mun juttu, kuten varmaan tiedätte. Kaiken lisäksi nähtiin dingojen vaanivan meidän leirin ympärillä ennen nukkumaan menoa, joten vähän jänskätti. Oli aika spooky tunnelma, kun näki vaan kiiluvia silmiä pimeydessä. Fraser Islandilla ei muusta puhuttukaan kuin dingoturvallisuudesta. Vessaankaan (siis puskaan) ei olisi saanut mennä yksin. Minä menin ja sain paljon satikutia!:)

Toisena päivänä ajeltiin pitkin rantaa ja katseltiin luonnonnähtävyyksiä. Oli niin kaunista! Harmillista on se, että sinulla on edessäsi 75 mailia ihanaa hiekkarantaa etkä saa uida meressä. Siellä on niin paljon haita, että saattaisi jalka jos toinenkin lähteä.

Toinen yö oli sitten painajainen. Vettä tuli kuin saavista ja luultiin jo olevamme sykloonin silmässä. Mun yö koostui lähinnä jenkkien kuorsauksen kuuntelusta ja makuupussin käyttämisestä kilpenä sadepisaroilta. Aamuyöllä kapusin pakun takaosaan sosialisoimaan. Viimeinen päivä oli valitettavasti vähän pilvinen. Se ei kuitenkaan vienyt valoa niiltä kauniilta paikoilta, joita nähtiin. Lake Wabby on uskomattoman kaunis järvi, jonka toiselta rannalta kohoaa subtrooppinen sademetsä ja toiselta valtavat hiekkadyynit. Lake McKenzie puolestaan on auringopalvojan paratiisi. Vesi oli kirkkaan sinistä ja hiekka puhtaanvalkoista. Kaunista oli, mutta enpä varmaan ole pitkään aikaan nauttinut niin paljon suihkusta ja puhtaasta vaatteista kuin tämän hiekkasafarin jälkeen.

18.-21.4. Airlie Beach ja Whitsundays

Suihkun jälkeen suunnattiin sitten bussipysäkille ja unelmien yö yöbussissa odotti tuloaan. Se bussimatka oli kyllä kaikkea muuta kuin onnistunut. Bussi oli ensinnäkin puolitoista tuntia myöhässä. Kun bussi vihdoin tuli ja päästiin matkaan, tuli rengasrikko ja 13 tuntinen bussimatka venyi 20 tuntiseksi. Jippii! Kaikki kauhutarinat yöbusseista ovat siis totta myös täällä läntisen sivistyksen valtakunnassa.

Seuraavana iltapäivänä saavuttiin vihdoin Airlie Beachille. Se oli kaunis pieni satamakaupunki, jonka kauppoihin onnistuin lyhennetystä päivästä huolimatta tuhlaamaan mukavan summan rahaa. Hostellissa tapasin myös Joonaksen Suomesta. Oli aika jeejee puhua pari sanaa suomea. Tässä vaiheessa jenkkikämppikseni oli jo aiheuttanut minulle pari vuosirengasta lisää. Seuraavana päivänä oli seikkailumme toisen etapin vuoro. Noustiin armaaseen purjelaivaamme, joka nimellä Dream Catcher seilasi. Oli hieno paatti! Pahoinvointipillerien voimalla tämä tyttökin selvisi purjehduksesta kuin merimies konsanaan. Meitä oli laivalla neljätoista; minä, jenkit ja paljon brittejä. Kipparina oli alun perin itävaltalainen Dieter, jolla oli sata tarinaa kerrottavana. Hosti oli merimiesten röhönaurulla varustettu Cory. Olin ihan varma, että se käyttää lihaveistä yöllä ja murhaa meidät kaikki. Siellä siis purjehdittiin Whitsundaysien rantoja pari päivää. Näin tällä matkalla paratiisin. The Whitehaven Beach on takuulla maailman kaunein ranta. Sitä pitäisi kutsua The White Heaven Beachiksi, jos minulta kysytään. Olisin voinut jäädä sinne iäksi. Hiekka oli niin valkoista ja vesi välkehti kaikissa sinisen sävyissä. Ja rannalla ei ollut tuhansia möhömahaturisteja, siellä ei ollut juuri ketään! No, ranta piti jättää taakse, koska edessä oli ensikosketus The Great Barrier Reefiin. Kyllä, se on ihmeellinen ja se on kaunis. Siitäkin huolimatta, että meidät puettiin päästä varpaisiin suojapukuihin. Whitsundaysin rantoja asuttavat box jelly fishit, jotka pystyvät tappamaan ihmisen noin 10 minuutissa. Pisto aiheuttaa niin pahat vatsakivut, jotka johtavat kuolettavaan sydänkohtaukseen. Mukavinta on se, että nämä pikku veijarit ovat parin senttimetrin kokoisia ja värittömiä. Kaksi kertaa mietin, että onko tämä nyt vähän uhkarohkeaa, mutta kyllä se riutta oli nähtävä. Ja eipähän hait juuri pelottaneet!:)
22.-22.4. Cairns

Niin oli purjehdus takana ja kaikki edelleen elossa. Edessä oli toinen yöbussimatka. Pelko pepussa noustiin bussiin. Tällä kertaa päästiin perille Cairnsiin luvatussa 10 tunnissa. Cairns on itärannikon pohjoisin kaupunki. Sama paikka, jonne syklooni Larry iski noin kuukausi sitten. Pohjoisessa riehui meidän loman aikana toinenkin syklooni, mikä sitten aiheutti meille vähän sateita. Sellaista se elämä tropiikissa on. Onneksi ei sateita pahempaa luonnonvoimaa tällä kertaa tarvinnut kokea. Cairns oli aikalailla turistikaupunki. Mukavinta oli paeta tässä vaiheessa jo vitutusrajan ylittäneitä jenkkejä kauniiseen kahvilaan kirja kainalossa. Älkää käsittäkö väärin, jenkkikaverini ovat ihania ihmisiä, mutta 10 päivää ja 24/7 lähentelee yliannostusta. Viimeinen sunnuntai vietettiin siten jälleen korallilla snorklatessa. Joka kerta ne kalat ja korallit nähdessä haukkoo vaan henkeään. Se maailma on niin uskomaton. Mun koko loman ehdoton kohokohta oli se, kun näin oikean merikilpikonnan. Se oli niin lähellä, että saatoin koskea sitä ja leikkiä sen kanssa. Eläinrakas kun olen, eivät kyyneleet olleet kaukana. Ne silmät… En unohda niitä koskaan. Se vilkutti, kun me lähdettiin. Nyyh!

Loman TOP3:t ihan vaan tätä romaania tiivistääkseni:

TOP3 parhaat:
1. Merikilpikonna Konnanen ja ne silmät
2. The Whitehaven Beach
3. Rallirata The 75-mile Beach

TOP3 huonoimmat:
1. Kaatosade ja teltta
2. Rengasrikko ja yöbussi
3. Eri aalloilla lainehtivat jenkit

Olipahan reissu, tulipahan tehtyä. Nyt ollaan takasin Sydneyssä. Oli siis unohtumaton seikkailu, mutta voi kuinka rakastan kotiani Sydneyssä. Puhtaita vaatteita, omaa sänkyä…. Etenkin kun sain matkalta mukaani vyöruusun tai jonkun muun vastaavan. Pari viimeistä päivää olen hammasta purren kestänyt kipua. Onneksi pääsin heti lääkäriin ja oli niin ihana lääkäri, että antoi mulle lääkkeet ilmatteeksi, kun ne muuten olisivat maksaneet jotain 200 euroa. Halleluja! Tämä päivä vielä kruunasi kaiken. Mulla oli tentti, johon olin ahkerasti opiskellut. Mutta voi sitä vitutuksen määrää, kun tajusin, että mulla on puolitoista tuntia aikaa vastata 30 monivalintakysymykseen, kahteen esseeseen ja neljään lyhyeen kysymykseen. Perästä kuuluu… Täällä ei arvosanoilla juhlita!

Nyt istun Randwickissä kahvilassa ja kuvittelen olevani kirjailija…:) Haleja kaikille!

P.S. Kuvat seuraa perässä, kunhan tää systeemi suostuu lataamaan ne.

Intiaanikesaa ja villasukkia

Australialla on monet kasvot. Taallahan on tosiaan sydansyksy ja surffiopettajani haistoi talven jo kuukausi sitten. Mina pieni suomalainen en kuitenkaan suostu puhumaan syksysta. Viimeiset kolme paivaa ovat olleet KUUMIA! Mittarit huutaa 30 astetta ja mina tytto hikoilen ja skippaan luentoja, jotta voisin karistaa itseani rannalla. Pitaa takoa silloin, kun rauta on kuumaa. Muutenkin joka aamu on heratty siihen, etta taivas on kauniin sininen ja aurinko lammittaa takapihan kivetyksia. Me like! Yot on sitten ihan eri juttu (tai aamut, jos pitaa herata ennen kymmenta). Mummin neulomat villasukat eivat todellakaan olleet liioittelua. Taalla kun taloja ei viitsita eristaa, niin sitten tutistaan pimean tullen ja kunnolla. Tuulettimet vaihdetaan pattereihin ja sita rataa. Fingers crossed, etta lamminta riittaa viela piitkaan.

Noh, perjantaina joka tapauksessa alkaa loma ja suuntana pohjoinen (kuinka ironista suomalaisesta nakovinkkelista!). Pohjoinen tarkoittaa siis lamminta tai kuumaa. Ja mahdollisia myrskyja ja syklooneja... Toivotaan, etta vain ensimmaista. Kymmenen paivaa saatte olla rauhassa, koska sivistys on meidan matkustusreiteista kaukana. Telttamajoitus ja pussipastaa.

Eilen kuitenkin sivistettiin itseamme ja oltiin baletissa kuuluisassa Oopperatalossa. Maisemat oli kaiken kaikkiaan upeat ja baletti mykistava. Nautittiin Danin kanssa todella! Ne kissaihmiset oli niin sulavia ja hallittuja, etta kateeksi kay. Ja Oopperatalo on varmasti kaiken hehkutuksen arvoinen.

Lupaan ladata loman jalkeen kuvia taman kuivan tekstin sekaan. Jostain syysta lataaminen vaan kay niin hitaasti, etta busy businessihminen ei ehdi odotella. Mutta nyt so long, Sydney vaikenee, mutta vain toistaiseksi...:)

Taking it back

Mulla on takana "aivot narikkaan"-viikonloppu. En ole siis tehnyt mitään yleishyödyllistä ja mahtavaa, mitä nyt tuhonnut omaa budjettiani vanhempieni iloksi. Perjantaina tehtiin kierros Taronga Zoo:ssa. Eläintarhalla on juhlavuosi meneillään ja poloiset opiskelijat pääsee sisään mukavaan sopuhintaan. Eläintarha oli arvatenkin ihana kaikkine karvaturreineen. Kirahvit oli ihan mun suosikkeja. Isoissa eläimissä on voimaa... Koolla on siis väliä. Simpanssit oli tietysti todella hauskoja. Tiesittekö, että ihmisen ja simpanssin DNA:t poikkeaa toisistaan vain noin 1,5%? Ja simpanssit ymmärtää 70% siitä mitä me puhutaan. Varovasti siis niiden kanssa. Yksi simpanssi on vahvempi kuin viisi miestä, you know. Parasta eläintarhavierailussa on lautta-ajelu. Sydney näyttää parhaat puolensa vesiperspektiivistä. Tulen siis seilaamaan vielä useita kertoja.

Se, että missasin kaatiksen, otti koville. Lauantaina siis tein tasan sitä, mistä eniten tykkään. Menin combatiin ja sit rannalle. Coogeessa oli jälleen äkäiset aallot ja surf rescue pelasti ainakin viisi ihmistä, jotka aalto vei merelle. Ranta oli siis jälleen suljettu uimareilta (sehän ei mun ruskettamista tietysti haitannut!). Tänään merellä oli ollut myrskyjä ja rannalla jälleen vaaratilanteita. Merellä aallot oli olleet hurjan suuria ja mm. James ja kumppanit oli turvallisuussyistä keskeyttäneet niiden sukellukset. Meren raivoa ei täällä kannata aliarvioida.

Tänä aamuna päätettiin Danin kanssa, että shoppailusta on nyt liian pitkä aika. Tehtiin siis reissu Paddy's Marketiin Hay Streetille. Se oli sitten ihan kunnon markkinameininkiä halpoine koru- ja vaatekojuineen. Joudun ehkä menemään sinne uudestaan. Nyt alkaa väsyttää. Oltiin Lizin kanssa tissuttelemassa ja taisin juoda jonkun Strong Bow:n liikaa. Meidän suomi-makedoniahuumori oli aika samalla aaltopituudella ja musta tuntuu, että me oltiin aika äänekkäitä. Whatever, täällä ei onneksi kukaan katso pahasti hiukan humalaisia opiskelijoita.:)

Ei aikaa elamalle

Kylla se vaan niin on, etta paratiisissakin on arki. Viimeset puolitoista viikkoa tama tytto on viettanyt lukemattoman maaran tunteja konetta naputellen. Tanaan juhlallisesti olen ojentanut paperin jos toisenkin ja huokaissut helpotuksesta meni miten meni. Taalla proffat ei turhaan viitsi antaa ohjeita palautettavien tekemiseen etukateen. Niista on parempi kertoa paivaa ennen palautusta, etta tassa tyossa muuten kaytetaan Harvardin viittaustekniikkaa. Pitaa kuulemma kysya kaikkea erikseen. Ja senhan tekee luokka taynna vaihto-opiskelijoita, jotka muutenkin on enemman tai vahemman kassalla. Hallelujaa oma-aloitteisuus!:)

Noh, seuraavat pari viikkoa pyhitan siis elamalle enka arkirutiineille. Viikon paasta perjantaina alkaa loma, josta unelmoin kiihtyvalla tahdilla. Tarkoituksena on siis koluta 10 paivaa itarannikkoa. Ensiksi lennetaan Fraser Islandille, joka on maailman suurin hiekkasaari. Siella sitten tutkitaan luonnon ihmeita ja viiletetaan maastureilla pitkin hiekkaa. Ja nukutaan teltassa... Silloin jos koskaan naen painajaisia hamahakeista ja muista ottiaisista, jotka pyrkivat jakamaan makuupussin kanssani. Fraserilta jatketaan Whitsundaysille ja vietaan pari paivaa purjehtien ja island hoppingia harjoittaen. Mulle tama siis tarkoittaa 8 tuntista paivaa aurinkoa palvoen. Dani varmaan menettaa hermot ensimmaisena paivana, mutta onhan silla Ben seurana.:D Matka huipentuu sitten Cairnsiin ja snorklailuun korallilla. Mua on peloteltu box jelly fisheista. Nama pikku fisut majailevat juuri tahan aikaan juuri Cairnsin liepeilla ja tappavat ihmisen 10 minuutissa. Pistosta saa kuulemma niin pahat vatsakivut, etta lopulta kuolee kivusta aiheutuvaan sydankohtaukseen. Ma saataan viela miettia, etta kuinka kauan pulikoin siella meressa. Ja toivon myos kovasti, etta sykloonin jalkeiset sateet yms. vaistyvat ennen kuin meidan poppoo saapuu mestoille.

Taalla aletaan siis orientoitua lomaan ja viikonlopun viettoon. Viikonloppuna jatkan Sydney ekskursiota... Kotikaupunki on edelleen suurelta osin tutkimaton suuruus. Jannaa!