The End

Kotona ollaan. Anteeksipyyntöni niille, jotka ovat odottaneet tarinan päätöstä ja käyneet tsekkaamassa päivittämättömän blogin. Yleisön pyynnöstä (terkkuja Rillukalle!) siis kirjoittelen nyt vielä loppumatkan kuulumiset tännekin. Teknisistä syistä johtuen valokuvia saapi vielä odottaa. Kuvia voin kyllä esitellä hyvien tarinoiden kera ihan kasvotustenkin.:)

Mutta asiaan... Uuden-Seelannin Rotoruan jälkeen on siis tapahtunut paljon. Rotoruasta otin bussin kohti Waitomoa, pientä kyläpahasta keskellä Uuden-Seelannin maaseutua. Waitomo on kuuluisa sadoista maanalaisista luolistaan ja koko kylän elämä tuntui pyörivän luolaturismin ympärillä. Kaunis kylä, ei valittamista. Waitomossa oli sitten ohjelmassa neljän tunnin mittainen luolaseikkailu. Se oli ihan parasta koko kahden viikon matkalla! Siellä kävelin käsi kädessä oppaani kanssa katselemassa kiiltomatoja ja kivimuodostelmia. Oli romanttista. Piti myös uida ja kokeilla tubingia. Vesi oli kylmää, mutta nautin niistä neljästä tunnista aivan suunnattomasti. Jos ahtaanpaikankammo olisi vaivannut, olisi ehkä kannattanut jäädä maanpinnalle, koska muutamista ahtaista paikoista oli sullouduttava. Hyvää settiä!

Waitomon jälkeen suuntasin sitten bussilla takaisin kohti Aucklandia, joka muuten on ihan tyhmä kaupunki. Hengailin illan britti-Helenin kanssa, jonka olin tavannut bussissa Rotoruasta Waitomoon. Seuraavana päivänä lähti lento kohti Fidziä.

Fidzi on se paikka, josta on kuullut puhuttavan vain elokuvissa. En lentoja varatessani todellakaan tiennyt, minne olen menossa. Monia tarinoita kuulin kyllä vaihdon aikana. Oli siis jännää! Ja Fidzi oli kyllä seikkailu isolla ässällä. Luksuksesta ei tietoakaan, mutta sataa elämystä rikkaampana...

Kamalan matkatavarasäädön kanssa löysin tieni hostelliini Nadissa, Fidzin pääkaupungissa. Järkytys numero yksi oli se, kun hostellin henkilökunta nauroi minulle päin naamaa, kun pyysin avainta huoneeseen. "Ei avaimia, neiti." Olin siis tottunut liian hyvälle Ausseissa ja Kiwissä. Seuraavana aamuna otin sitten lautan kohti varsinaista kohdetta, Kuatan saarta, jossa tarkoitukseni oli viettää pari seuraavaa päivää. Järkytys numero kaksi oli se, kun näin seuraavan yösijani. Sitä parakkia ei taloksi voinut kutsua edes hyvänä päivänä. Ja joo, "ei todellakaan avaimia, neiti." Ovea ei saanut edes kiinni, vaan se jyskytti tuulessa luoden aavemaista tunnelmaa keskellä pimeyttä. Pelottavinta oli se, kun paikalliset örmymiehet päättivät tulla keskellä yötä nukkumaan sinne parakkiin meidän kanssa. Olin onnellinen, että minulla oli seuranani myös 10 brittiä. Päivät kuluivat hyvin fidzimäisen leppoisasti tekemättä yhtään mitään. Makasin rannalla ja käristin nahkaani uppoutuen laatukirjallisuuteen. Tässä osassa ei ollut mitään valittamista. Elämä Fidzillä on tosiaan erittäin hidasta ja saaren elämä on aikataulutettu turistierien tulemisen ja lähtemisen mukaan. Kitara soi ja nauru raikaa, muuta siellä ei sitten tapahdukaan. Järkytyksen numero kolme kohtasin "suihkussa". Ei, se ei ollut hämähäkki, se oli jääkylmä vesinoro, jota siis ei voi sanoa suihkuksi. Järkytys numero neljä oli "juhla-ateria", johon kuului sinistä riisiä ja jota piti syödä käsin. Parin päivän laiskottelun jälkeen olin jo kypsää kauraa ja valmis palaamaan sivistyksen pariin. Otin lautan takaisin pääsaarelle. Kun muutamien pelonhetkien ja vaikeuksien kautta päädyin samaan pimeään taksiin suomalaisen pariskunnan kanssa ja pääsin turvallisesti lentokoneeseen, voin vain sanoa, että harvoinpa olen tuntenut sellaista helpotusta. Fidzi oli siis kaikin puolin seikkailu ja mukana on mukava rusketus. Luonnon luomat puitteet olivat upeat, mutta ihmiset puolen vuoden aussi-ihanuuden jälkeen tuntuivat vähintäänkin kannibaaleilta. Hyvä että kävin, toista kertaa saa odotella...

Viimeinen stoppi oli sitten legendaarinen Los Angeles. Se oli valtava! Minut oli jo Ausseissa peloteltu piloille LA:n vaaroista ja pimeistä kaduista, joten odotin vähintäänkin kuolevani kadulla harhaluotiin tai muuhun yhtä jännään. Olihan se pelottava paikka, mutta se oli myös aivan mahtava. Päätin jo, että Losiin täytyy palata sitten, kun on enemmän rahaa, aikaa ja kavereita. Kävin läpi kaikki kaupungin must paikat yhden päivän aikana. Venice Beach, Santa Monica, Hollywood, Beverly Hills, Rodeo Drive ja sitä rataa. Rannat oli niin upeita ja muutenkin maisemat aika hulppeat. LA on jännittävä kaupunki! Hollywoodissa joku wannabe-Elvis kävi vähän liian tuttavalliseksi, mutta muuten ei mitään ongelmia. Kuuma siellä oli, yli 40 astetta ja olinkin onnellinen uima-altaasta, jonka äärellä pystyin nautiskelemaan Kalifornian auringosta. Hotelli oli muuten ihan luksus kaikkien niiden hostellien jälkeen. Ei ole oman suihkun ja queen size sängyn voittanutta.

Jenkeistä lensinkin sitten Lontoon kautta koto-Suomeen. Itku tuli koneessa, kun näin järvet ja metsät. Ja riemu oli rajaton, kun kentällä oli vastassa vähintään yhtä innokkaita ystäviä. Oli niin mahtava tulla takaisin kotiin ja nähdä kaikki ihmiset. Tässä tätä elämätä ollaan nyt viikko ihmetelty. Onhan tämä ihan toinen maailma, mutta eiköhän tähän totuta. Koti on aina koti. Kaikin puolin reissu oli onnistunut ja maailma on iso ja ihana paikka. Tämän tarinan voi kai lopettaa sattuvalla kliseellä: "Huh huh, olipahan reissu, mutta tulipahan tehtyä."

Kia Ora folks!

Sinne jai rakas Australia ja taalla olen uudessa maailmassa Uudessa-Seelannissa. Niin on paa sekaisin, etta en tieda, mita pitaisi kertoa tai jattaa kertomatta. Ensinnakin yksin matkustaminen on jannittavaa, mutta myos kovaa saatamista. Koko omaisuuden raahaminen kahdessa matkalaukussa on aika haaste. Ymmarran kylla, miksi reppumatkailijoilla on rinkat...:)

Uusi-Seelanti on todella kaunis. Monien mielesta se on jopa kauniimpi kuin Australia. Mun mielesta taa ei ole kauniimpi, mutta tama on todella erilainen. Ihmeteltavaa riittaisi vaikka kuinka pitkaksi aikaa. Mun rajoitettu aikataulu pakottaa valitsemaan miljoonien ihanien vaihtoehtojen valilta. Tulin heti ensimmaisena iltana Rotoruaan, koska talla hetkella kaupungeissa hengailu ei innosta. Eilen kavin Waiotapussa ihmettelemassa geysireja, mutajarvia, kraatereita ja kaikkea muuta jannaa. Joka puolelta nousee savua ja on niin outoa. Illalla olin yhdessa Maori-kylassa oppimassa Uuden-Seelannin alkuperaiskansojen kulttuurista. Koko setti ruokineen ja tansseineen oli mahtava. Tanaan oli ihan unelmapaiva ja paasin vihdoinkin leikkimaan cowgirlia. Ratsastettiin kolme tuntia pitkin peltoja lehmien ja lampaiden seassa. Maisemat oli niin upeat ja enpa ole ikina ennen moisia makia laukkaillut ylos ja lasketellut alas. Aivan upeeta!!!






Huomisaamuna otan suunnan kohti Waitomoa ja luolia. Siita lisaa sitten myohemmin...

This used to be my playground... (kuvien kera)

Niin uskomatonta kuin se onkin, niin tama osa elamaa ja maailman ympari-seikkailun 1. osa alkaa olla finaalissa. Huomenna on viimeinen paiva Sydneyssa ja Australiassa. Tunnelmat on enemman kuin haikeat. Viimeisen tentin jalkeen, joka oli viime viikon keskiviikkona, aika on mennyt lahinna lopun omaisuuden tuhlaamiseen, yleisten asioiden jarjestelyyn ja rakkaiden ihmisten ja paikkojen hyvastelyyn. Mina vihaan jaahyvaisia!!! Tanaan kaytiin viela Heatherin, Chrisin, Danin ja muutamien muiden tyyppien kanssa Manlyssa. Se oli sitten viimeinen kosketus Australian hiekkaan ja viimeinen lauttamatka kaupungin edustalla talla eraa. But I'll be back. Tasta paikasta on tullut niin koti, etten voi olla palaamatta. Huomenna paatan tan vierailun arvoisellaan tavalla ja menen ratsastamaan. Sen jalkeen seuraa sullontaoperaatio, jonka tavoitteena on mahduttaa viimeisetkin kamat laukkuun. Siita tulee mukavaa! Oon niin katkera siita, etta jenkit saa kuljettaa triplamaaran tavaraa mukanaan!!



Jotta voisin jollakin tavalla tiivistaa naiden mahtavien (ja ajoittain myos oikukkaiden) viiden kuukauden kohokohdat, niin listaan nyt alle vaihdon parhaat ja ei niin parhaat kokemukset. Tama lista ei takuulla ole tyhjentava, mutta hyva yritys kuitenkin. Ja jostain syysta kuvien laittaminen ei talla koneella onnistu, joten niita seuraa sitten myohemmin.

Ei niin parasta:

Kimppa-asumisen kaantopuolet - oudot ihmiset, sotku ja sita rataa.

Sairastaminen - se aina hidastaa menoa ja kay muuten myos kalliiksi.

Otokat - hamahakit, torakat, you name it. Taalta niita loytyy. Mut taytyy kylla myontaa, et paasin tosi vahalla.

Ryhmatyot - ei niin mitaan sanottavaa enaa.

Parasta oli:

65 Botany St - ihana talo, loistava sijainti, oma koti. Tulen kaipaamaan erityisesti uunia ja grillia!:)

Kaverit - uskokaa tai alkaa, mie rakastan miun jenkkeja. Joo, suurin osa miun uusista ystavista on rapakon takaa Jenkkilasta, mutta ei se mitaan, suurin osa niista on aivan ihania ja tulen kaipaamaan niita kovin paljon. Erityisesti kaipaan meidan olohuonetapaamisia, silloin kun kaikkia ahdisti mika ikina.

Arkipaivat - leffat, kahvilat, ruokaostokset. Arki oli oikeesti loppujen lopuksi ihan paras juttu. Se ei ollut mitaan ihmeellista, se oli erilaista ja se oli mukavaa.

Centennial Park - miun suosikkipuisto, jonka ansiosta ehka mahdun viela yhdelle penkille lentokoneessa. Juokseminen palmujen katveessa hevosten ja koirien seassa kuunnellen kakadujen kiljuntaa ei unohdu koskaan. Tata tulen oikeesti kaipaamaan!





Coogee Beach - ihan ykkospaikka koko kaupungissa. Ja tassa haluan nyt korostaa, etta Bondi ei todellakaan ole Sydneyn, saati sitten Australian kaunein tai hienoin ranta. Jos niin vaittaa, ei ole nahnyt tarpeeksi!

The Whitehaven Beach - ja rantalinja jatkuu. Tama ranta, joka nahtiin Whitsundaysilla, on maanpaallinen taivas. Oikeesti, Australian rannat on unelmaa.

KENGURUT - ja kaikki muut ihanat aussiotukset. Ne eivat ole legendaa, ne ovat oikeasti olemassa ja ne ovat ihania. Voisinkohan ottaa yhden kotiin?!

The Great Ocean Road - ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista, joita nain.

Shopping, shopping, shopping - oli se sitten Melbournen Chappel St tai Sydneyn Paddington, niin tulen todella kaipaamaan pienia butiikkeja ja ihania tavaroita.

The Rocks - ja ne markkinat. The Rocks on Sydneyn viehattavin kaupunginosa ja joka viikonloppuiset markkinat oli vaan jotain niin siistii.

Surfing - but of course. Kaikesta kolhiintumisesta huolimatta kaduttaa vaan se, etten menny useemmin.

The Great Barrief Reef - ja se kilppari. Korallin kauneutta ei turhaan kehuta. Merisairaudesta, jelly fisheista ja muista harmeista huolimatta snorklaaminen korallilla oli aivan loistava kokemus.

Queensland - murre, miehet, rannat, lampo. Taa ei varmaan kaipaa lisaa selityksia.

Tim Tamit - jokapaivainen aamupala, lounas ja illallinen. Voisivat alkaa tuomaan Suomeenkin, kiitos! Tosin mulla on diili Chrisin kans, et saan oman osani silloin talloin.

Aussit - niin outoja kuin ne joskus onkin. Mutta on mukava, kun joka paikassa olet love, sweetie tai jotain muuta yhta ihkua.

Sydney - maailman kaunein kaupunki, jota en koskaan halua unohtaa.

Australia vaikenee...