Tavisviikko takana

Vihdoinkin tavallista tavallisempi viikko takana. Arki löysi minut kovasta piilottelusta huolimatta. Sehän tarkoittaa sitä, että muiden nukkuessa minä tyttö olen naputtanut konetta ja ratkaissut kaiken maailman markkinointiongelmia. On tässä muutaman kerran käynyt valmistuminen mielessä. Varsinkin kun kampus vilisee hassuihin kaapuihin pukeutuneita vastavalmistuneita. Täytyy kyllä myöntää, että monena iltana olen sortunut löhöämään sohvalla tuijottaen Sinkkuelämän uusintoja DVD:ltä ja mutustellen TimTameja. Tai vaihtoehtoisesti olen tappanut aikaa urheilemalla. Tein mielenkiintoisen vaatetuksellisen havainnon tässä eräällä combat-tunnilla: ihmisillä ei ole aerobic-kenkiä lainkaan vaan kaikilla on normaalit lenkkarit tai tennarit siellä tunnilla.

Whatever, tiistaina oltiin Daniellen kanssa katsomassa Stand-uppia Newtownissa. Täällä on kuukauden kestävät komiikkafestivaalit meneillään ja esityksiä on joka ilta. Oli ihan hyvä show ja minäkin jopa ymmärsin suurimman osan mukavalla aussiaksentilla heitetyistä jutuista (Aussiaksentti on muuten niin siisti, että toivon sen tarttuvan mullekin. Erityisen ihana se on hengenpelastajilla!:P) Asiaan, illan biologinen oppi koski valaiden parittelumenoja ja valitettavasti mieleeni syövytetyt mielikuvat eivät jätä rauhaan. Joo, paluu Newtownista Randwickiin ei ollutkaan sitten bussiin ja sassiin -luokkaa ja jouduttiin vähän seikkailemaan paikallisilla rautateillä ja niin edelleen. Seikkailu on muuten jees, mutta Newtown kuuluu Sydneyn "watch your back"-paikkoihin ja seinät oli täynnä julisteita, joissa valistettiin ihmisiä alueella sattuneista raiskauksista. Lisäksi mulla oli mukana yksi amerikaano, joka ei juuri julkista liikennettä kotimaassaan ole käyttänyt. :) Noh, loppu hyvin kaikki hyvin.

Sunnuntaina me tehtiin Coastal Walk Coogeesta Bondille. Maisemat oli kuin postikortista. Me istuttiin varmaan tunti yksillä kallioilla ja katsottiin, miten aallot löi rantaan nostattaen valtavia vesipatsaita. Oli niin vaikuttavaa! Jos olisin taidemaalari tai kirjoittaisin päiväkirjaa, tietäisin tasan, minne mennä. Maanantaina muuten olin rannalla ja jopa Coogessa oli niin kovat aallot, että ranta jouduttiin sulkemaan uimareilta. Ja ihmiset surffasi Coogessa! Häh?! Joku sanoi, että me saadaan nyt sykloonin jälkituulia. Mä toivon, että syklooni on historiaa parin viikon päästä, kun loma alkaa ja me suunnataan nokat kohti pohjoista.

Ainiin, pitää vielä mainostaa, että me saatiin uusi kämppis tai pitäisikö sanoa kiintiöpoika meidän taloon. Sen nimi on James ja sen on Alaskasta. Huipputyyppi! Nostatti pisteitään kovasti, kun kertoi, et on suuri lätkäfani ja Saku Koivu on paras pelaaja maailmassa. Jee Suomi!

Oz Ihmemaa

Onko kukaan nähnyt elokuvaa The Wizard of Oz? Australia joka myös nimellä Oz tunnetaan todellakin muistuttaa elokuvan ihmemaata monilla tavoilla. Totesin sen taas eilen, kun tehtiin Daniellen kanssa kierros Royal Botanic Gardensissa. On uskomatonta, että suurkaupungin keskutasta voi missään löytää mitään sellaista. Pelkkää virheää nurmea, erilaisia kasveja ja ruusutarhoja silmänkantamattomiin. Liikenteen melu korvautuu lintujen laululla. Näkymä, jossa valtavat rakennukset kohoavat kaiken vihreyden takana on vaan niin vaikuttava. Otin myös eilen ensimmäisen kosketukseni ISOJEN hämähäkkien kanssa. Todella toivon, että ne pysyvät kaukana mun reviiristä. Puutarhassa oli myös valtavien lepakkojen valtava yhdyskunta. Batman varmaan kokee Sydneyn tosi omakseen. Meinasin kans kävellä sellasen dragon-liskon päälle, kun ne vilistivät teiden yli siellä puistossa. Botanic ei todellakaan ole ainoa vehreävihreä paikka tässä suurenmoisessa cityssä. Mä olen niin happyhappy. Voin mennä milloin vaan tekemään juoksulenkkini siihen ihanaan Centennial Parkiin palmujen katveeseen ja samalla ihailla, kun ihmiset pelaa rugbya ja ratsastaa. Vielä miekin sinne hevosen selkään täällä kapuan. Odotan kieli pitkällä...:P

Eilen meillä oli kanssa pizzapartyt Heatherin ja Susanin luona Coogeessa. Meillä on perjantaiperinne, jolloin grillataan ja kokkaillaan muuten vaan isommalla porukalla. Eilen meitä oli ehkä kymmenen tyyppiä ja siisteintä oli se, et meillä oli kans aussiedustus. Sehän tarkoitti sitten sitä, että katsottiin Rugby League:a televisiosta ja yritettiin oppia sääntöjä. Rugbya ja jalkapalloa löytyy joka lähtöön, joten vähän on näin aluksi kassalla. Pitää kuitenkin opetella säännöt, että pysyy mukana paikallisten tarinoinnissa. Oli kiva ilta ja maha vieläkin täynnä pizzasta. Ilta jatkui luonnollisesti Coogee Bay:ssa, jossa sit törmäsin Matiin ja sen kavereihin. Oli aika hauskaa ja päädyin lopulta Heatherin ja Susanin sohvalle, kun en millään jaksanut kiivetä Coogesta takasin Randwickiin.

Tää päivä menikin hiekalla löhöillessä. Mulla oli hmm.. mitä äärimmäisen kokemus aussien sosiaalisuudesta. Joku tyyppi Melbournesta tuli lainaamaan multa aurinkorasvaa, pyysi levittään sitä sen selkään ja kaiken lisäksi linnottautui koko päiväksi mun seuraan. Se oli ihan hauska tyyppi ja rasvanlevitystä lukuun ottamatta oli tietysti kiva saada seuraa.

Kansainvalisia kuvioita

Joskus ma taalla mietin, etta laskeutuiko se kone kuukausi sitten Sydneyn lentokentalle vai kenties Kiinaan tai Jenkkilaan. Meininki taalla on todella kansainvalista ja taytyy sanoa, etta mita enemman sita elaa sita enemman siita nauttii. Kampukseltakin voi ostaa lounaaksi sushia, kevatkaaryleita tai jotain perinteisempia salaatti/patonkihassakoita.

Enemmisto kampusalueen populaatiosta on aasialaista, mutta mukaan mahtuu jenkkeja, pikkiriikkisen eurooppalaisia ja onneksi myos niita aitoja ausseja. Taalla ei tunne itseaan niinkaan suomalaiseksi vaan ensimmaista kertaa mun elamassa aidosti eurooppalaiseksi. Ma olen taalla kylla pieni kaveleva ihme, kun suomalaisia ei juurikaan ole tielle sattunut ja sitahan ihmiset ihmettelee. Kansainvalisyys tiivistyy ah niin ihanissa ryhmatoissa. Yhdella kurssilla mulla on kolme aasialaista ryhmalaista. Vahan kestaa, etta oppii puremaan hammasta, kun ne yrittaa saada kollektiivipaatoksia aikaiseksi. Tassa tulee viela karsivallisyyden oppitunteja yksi jos toinenkin. Ne tytot on kamalan herttaisia, mutta niin kovin tehottomia.:) Muissa ryhmissa sitten onkin enemman edustusta Jenkeista, Makedoniasta ja niin edelleen ja sulassa sovussa jaetaan vastuut vauhdissa ja riennetaan eteenpain.

Kansainvalisen markkinoinnin luennot on jotain ihan parasta. En ole varmaan ikina ollut luennoilla niin hereilla. Viimeksi me puhuttiin muun muassa suoran kaantamisen vaaroista ja esimerkkiluettelo vaarista tulkinnoista sai kansan ulvomaan. Tosiaan kokispullon pohjaan on hyva laittaa huomautus, etta avataan toiselta puolelta tai Kiinassa jouluvaloja voi kayttaa seka sisalla etta ulkona. Tiesitteko?

Kivaa taa elama. Jotta aito Aussila ei tassa kansainvalisyyden karusellissa jaisi vieraaksi, pitaa sitten ottaa kaikki irti, kun tapaa oikean aussin. Kysymykset illallisella on sita luokkaa kuin "Syotteko te kengurua useinkin?" tai "Mita suojakerrointa sa yleensa kaytat?". Small talkia kerrakseen.

Nyt kansainvalisessa hengessa menen valistamaan kamppistani ilmaisen viinin vaaroista. Meilla oli kivaa eilen, kun se ei paassyt sisaan Coogeen kantakapakkaamme...:)

Paiskottu surffaaja

Eilisen jälkeen mie tiedän, miltä vaatteista tuntuu,kun ne pyörii pesukoneessa. Tiedän myös, että suolavesi on todella suolaista - varsinkin jos sitä imee itseensä litratolkulla. Vietin siis eilisen päivän todelliseen aussitapaan meressä yrittäen päästä pystyyn surffilaudalleni valtavien aaltojen ajamana. Useimmiten ne aallot ajoivat tylysti ylitseni. Ja hitto että se tuntuu mukavalta. Suolavettä silmissä, merilevää jaloissa, jalkaan kahlittu lauta ajelehtii aalloissa ja vie sua mukanaan, onneksi kuitenkin rantaa kohti. Lopputuloksena kipeät lihakset ja rupiset polvet ja kyynärpäät. Tästä kaikesta voi siis päätellä, että surffaaminen ei ole yhtä helppoa, miltä se näyttää (en mie kyl niin kuvitellukkaan, mutta kuitenkin). Pari kertaa merenpohjaa kyntäessäni mietin elämää syntymästä siihen hetkeen, kun kelluin laudalla ja odotin aaltoa...

Tärkeintä on kuitenkin se, että mie toden totta pääsin pystyyn ja pääsin tuulettamaan kuin voittaja konsanaan. Aluksi me harjoiteltiin surffauksen aat ja ööt rannalla ja sit mentiin veteen taistelemaan luontoa vastaan. Onneksi tällä kertaa meduusat ja hait jättivät rannan rauhaan (niitä ihan oikeesti on meri pullollaan). Vastassa oli siis vaan vesimassat ja merilevät (isoja ja ällöjä). Meillä oli kaksi opettajaa ja tyhjä Cronullan hiekkaranta. Ranta on 5 km pitkä ja se on sama paikka, jossa rotumellakat käytiin joskus joulukuussa. Ei mellakoista tietoakaan, täysi paratiisi se oli. Opettajat oli niin perusaussisurffiäijiä, että voivoi. Siis loistava meininki ja niiden rento asenne auttoi kyllä sikana. Surffaus pääsi ehdottomasti mun TOP3:seen! Oli niin siistii!

Surffauksesta selvinneenä päivä jatkui sitten St. Paddy's Day:n merkeissä. Kyseessähän on siis irkkujuhla, jonka aussit ovat myös omaksuneet omakseen. Sydneyn kadut olivat siis pullollaan vihreisiin sonnustautuneita juhlijoita. Meidän juhlinta alkoi muutaman tunnin jonottamisella (jonoja on siis muuallekin kuin kuntiksiin). Lopulta päätettiin vaihtaa baaria, kun alkoi näyttää siltä, että sisäänpääsy kyseiseen irkkupubiin on mission impossible. Mentiin sitten johonkin mun mielestä barbaarikapakkaan, josssa ensimmäisen viiden minuutin aikana ainakin kolme miestä oli ehtinyt käpälöimään mua ja muutama muu kommentoimaan jotain epäsovinnaista. Siellä sitten olin jumissa (ja jalat ristissä) Daniellen tehdessä lähempää tuttavuutta yhden pienen irkkumiehen kanssa. Mulla oli siihen asti ihan hauskaa, kun pienen irkkumiehen kaveri sai päähänsä, että meillä on jokin neljännen asteen yhteys. Siinähän sitten diivailin ja saarnasin sille. Olen todella ylpeä itsestäni!

Unohtaakseni edellisillan tapahtumat marssin tänä aamuna kaupungille ja katsastin ostospaikat. Ja voi taivas, että oli olo kuin Liisalla Ihmemaassa. Kaupat (joita on todellakin tarpeeksi) olivat pullollaan tarjouksia ja kuinka pieni tyttönen voisikaan vastustaa kiusausta. Sinne meni sitten seuraavan viikon ruokarahat. Nuudelilinja jatkuu, mutta onpahan ainakin pari kiloa lisää kotiinkannettavaa. Jei!

Oi, kalenterini...

Tama on oodi kalenterilleni, joka pitaa minut jarjissani. Tai sen osan jarjesta, mita siita oli jaljella ennen lahtoa. Taalla siis riittaa tekemista ihan kaikilla sektoreilla - ikava kylla ei vahiten koulussa. Nyt ollaan vihdoin paasty opiskelun kanssa vauhtiin. Mulla on nelja kurssia markkinointia, mika tarkoittaa miljoonaa ryhmatyota ja palautettavia papereita joka viikolle. Mua on peloteltu markkinoinnin opiskelun varjopuolista. Hitosti hommaa! Yhdella kurssilla uppoudun jakelun saloihin kolmen kiinalaisen kanssa. Ne oli kauhuissaan mun neljasta markkinoinnin kurssista. En viela panikoidu, koska pienet kulttuurierot saattavat vaikuttaa nakemyksiimme. Mullahan on kokemusta tyoskentelysta aasialaisessa ilmapiirissa.:) Kurssit vaikuttaa muuten ihan mielenkiintoissilta enka nukahtele yhta paljon kuin koti-Suomessa. Johtuu varmaan siita, etta on pakko keskittya, ettei tipu karryilta. Kampusalue on tullut jo sen verran tutuksi, etten tartte karttaa. Taa on oikeasti edistysta! Kouluviikko luentoineen ja tutoriaaleineen on vaan kolme paivaa, joten ei pida valittaa. Jaa rutosti aikaa napytella kotitehtavia.

Onneksi koulun ohella jaa aikaa muuhunkin elamaan. Se tarkoittaa sita, etta Visa vinkuu ja aiti itkee. Varattiin maanantaina matkat syyslomaa (taalla on tosiaan syksy) varten. 10 paivaa seikkailua itarannikolla sademetsissa, merella, korallilla... Kaksi yota nukutaan teltoissa maailman suurimmalla hiekkasaarella Fraser Islandilla. Jos kuviin on uskomista, se on paratiisi. Ja pari yota purjehditaan merella ja tehdaan vahan island hoppingia Whitsundaylla. Kuukausi viela pitaa odottaa. Toisaalta, vastahan taa koulu alkoi ja kohta on jo loma. Yliopistoelaman ihmeita.

Noh, jotta riskeeraisin matkalle lahdon ja vanhempien (ja Essin) mielenrauhan, olen menossa perjantaina koko paivaksi surffaamaan. Perasta kuuluu...

Niin rakastunut

Tää tarina sai nyt sellasen käänteen, että tyttö joka halusi nähdä kengurun, on nyt totaalisen rakastunut niihin suloisiin loikkiviin karvaturreihin... Kysymys ei siis ole surffareista tai laivastopojista. ;)

Tänään aivan liian aikaisin aamulla minä ja Jessica ja lauma muita vaihtareita suunnattiin bussin nokka kohti Blue Mountainsia, joka on Sydneystä parin tunnin ajomatkan päässä oleva luonnonnähtävyysalue. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Sydneyn Olympiapuisto. Massiivinen alue, jossa voi mm. katsella ja muistella olympiatapahtumia kuvaruudulta. Me like, obviously. Sitten päästiinkin itse pääasiaan, Wildlife Park. Siellä hyppeli kengurut vastaan pihalla ja me saatiin silitellä ja ruokkia niitä mielinmäärin. Jos nyt voisin tässä kirjallisesti lässyttää, niin tekisin sitä lakkaamatta. Miun funny facet kovasti huvittavat miun kämppiksiä. Mut kuvitelkaa nyt itsenne toteuttamassa unelmaanne. Ja kaiken lisäksi saatiin vielä ottaa syliin sellanen vauvakenguru. Olisin voinut jäädä sinne asumaan niiden luonnonihmeiden kanssa. Kenguruiden lisäksi nähtiin koaloita, vompatteja ja muita Aussimaan asukkeja. Tuli elävästi Vili Vilperi mieleen. Tietääkö kukaan sitä kivaa aussipiirrettyä? Kauheaa on se, että eilen me grillattiin ja Susan, Heather, Dani ja Ben söivät kengurua. Sorry Elsa, mutta mä en voinut. Enkä varsinkaan tästä eteenpäin voi harkitakaan, vaikka muut kovasti makua kehuivatkin.

Noh, eläimet piti jättää, kun mukaan niitä ei saanut ottaa. Seuraavaksi bussi kohosi sitten yli 1000 metriin Blue Mountainsille, joka on siis noin 100 kilometrin pituinen alue, ei yksittäinen sininen vuori. Nimi tulee siitä, kun usva jotenkin saa alueen näyttämään siniseltä. Maisemat oli mahtavat. Kunpa mulla olisi ollut hevonen, jolla olisin päässyt niitä metsiä koluamaan. Tosin siellä on kuulemma käärmeitä ja niitähän meikäläinen välttelee viimeiseen asti. Alueen suurin nähtävyys on kalliomuodostelma The Three Sisters, johon liittyy aboriginaalilegenda.

Jee jee, kiva päivä takana! Nyt marssin Colesiin jäätelöostoksille ja vietän tyttöjen illan kotona. Huomenna on taas rantapäivä, taidan testata Bondin uudelleen.

Arkielamaa

Arjen pienet ihmeet saa taalla kylla hymyilemaan. Eilen meilla kavi putkimies, joka olikin oikeastaan monitoimimies. Se oli sellainen vanha seta nimelta John, joka varsinaisesti tuli korjaamaan keittion hanan. Lopulta han kuitenkin ilmeistyi seuraavana paivana uuden grillin, uuden vessanpontonreunan ja taulukasan kanssa. Meidan talo on sen lempilapsi ja nyt voidaan siis pitaa grillikutsuja ja muutenkin talo on entista kodikkaampi. Se kertoili meille myos hassuja tarinoita sen elamasta ja talon aikaisemmista asukkaista. Johnilla on sellainen skottiapupoika, jonka puheesta kukaan ei oikein saanut selvaa. Ne oli kuitenkin ihan huippuja ja niin ystavallisia! Ei huolta, vaikka paikat olisi vahan rikki, kaikki hoituu.

Kaupassa kayminen on kanssa elamys. On ihanaa, kun voi menna hedelmakauppaan ostamaan tuoreita vihanneksia. Ja muutenkin ostosten tekeminen on elamys. Ehdoton ykkoshitti ovat keksihyllyn TimTamit - suklaakekseja eri taytteilla. Nam! Ma en oikein tieda, mika on perinteista aussiruokaa. Kai nama ihmiset on aika pihvikansaa, mutta oikeesti taalla vallitsee todella kansainvalinen keittio. Paljon pikkuravintoloita on viela testattavana ihan kotikulmilla. Ainoa "aussiherkku", johon mut on tutustutettu, on vegemite. Se on sellaista mustaa soossia, jota laitetaan leivan paalle. Makuelamys oli mielenkiintoinen ja tasta eteenpain aion valtella tuota mustaa mommoa.

Juomapolitiikka vaikuttaa olevan viinia tai olutta. Kun menee takalaiseen viinakauppaan, hyllyt ovat pullollaan eri viineja, eika sitten oikein muuta. Sehan sopii mulle... Kokeilin olutta ja eihan se alas mene, vaikka mita tekisi. Hyva on kanssa se, etta kraanavetta voi juoda!

Sellaista arkea taalla. Pitaa rientaa taas luennolle. Iltapaivalla mennaan varaamaan matkat huhtikuun lomaa varten. Tarkoituksena on kivuta Cairnsiin ja ottaa tuntumaa koralliriuttaan ja sademetsiin. Uluru myos haamottaa suunnitelmissa. Jannaa! Lauantaina lahdetaan Blue Mountainsille... Siihen asti Sydney vaikenee.

Suojakerroin 30!

Tänä aamuna heräsin siihen, kun oudot naapurini virittelivät mikrofonejaan. Niillä oli jotkut syysjuhlat varmaan. Koska aurinko jälleen paistoi täydeltä taivaalta, päätettiin Jessican kanssa paeta karkeloita ja käppäillä Coogeen hiekoille värjäämään kalpeita vartaloitamme. Coogee on tunnettu aallottomana rantana, mutta tänään siellä kyllä aaltoili. Aallot on pelottavia. Ja sitten varoitettiin meduusojen hyökkäyksestä. Pysyttelin siis hiekalla. Ja kuinkas kävikään rasvausoperaatiosta huolimatta - selkäni punastelee. Mutta rusketukseksihan se muuttuu...:)

Rannat on tosiaan mielettömiä täällä. Nyt ilmatkaan ei ole enää liian tuskaiset, joten rannalla on miellyttävä makoilla. Lisäksi mereltä puhaltava tuuli viilentää mukavasti. Viikko sitten testattiin Bondi, joka on rannoista ehkä kuuluisin. Coogee on kuitenkin lähempänä, joten tie vie sinne useammin. Ja pakkomaininta rantavahdeista. Coogella niillä ei ainakaan ole korkeita torneja, vaan ne majailee teltassa. Ne ei juoksentele pitkin rantaa hidastetusti pikkupikku Speedoissa, vaan ne pitää visusti paidat ja hassut lakit päässä. Sorry, girls!

I believe all love is equal...

Tällä teemalla homojen ja lesbojen paraati Mardi Gras valtasi Sydneyn Oxford Streetin eilen lauantaina. Tämä paraati on sellainen spektaakkeli, että jos sattuu olemaan kaupungissa, ei voi missata. Vuosittain noin miljoona ihmistä kuulemma saapuu katsomaan esitystä. Ja olihan se aikamoinen show. Todettiin mun kämppiksen kanssa, että eipä olla varmaan koskaan aikaisemmin nähty niin paljon paljaita peppuja ja tissejä samassa paikassa. Jengi oli tosissaan panostanut asustukseen ja muuhun paraatihässäkkään. Jossain vaiheessa mietin jo, että haluuko ne tarkoituksella tehdä siitä jonkun freekshown. Siinä vaiheessa, kun paraatin perheellisten osasto tuli meidän kohdalle jonkun tytön kantaessa kylttiä "proud to have two mums" minä tyttö jo tirauttelin kyyneleitä. Kaiken kaikkiaan siis mahtipontinen setti. Ihan kamalan pitkä vaan, vierähti helposti useampi tunti. Jatkoille oiskin ollut sitten 100 dollarin liput, joten "onneksi" me potilaat yksimielisesti palasimme kotiin.

Friikkejä naapurissa

Meillä on mielenkiintoisia naapureita. Tein tämän havainnon jo viikko sitten, mutta havainto vaan vahvistuu ja vahvistuu. Naapuritalossamme harjoitetaan epäilyttäviä uskonnollisia menoja. Kyseessä lienee jokin aasialainen yhteisö, joka palvoo appelsiineja. Niillä on "olohuoneessa" alttari, joka on täynnä kynttilöitä ja appelsiinikekoja. Siellä alttarilla ne kumartelee useita kertoja päivässä valkoisiin kaapuihin kääriytyneinä. Ja session kruunaa musiikki, jota me voimme kuunnella suoraan omasta olohuoneestamme. Minulla oli vanhasta huoneestani suora yhteys alttarille. Vaihdoin sitten huonetta pienen homevaurion vuoksi ja nyt minulla on suora näkyvyys naapureiden keittiöön. Tuntuu jokseenkin kiusalliselta toimittaa päivittäisiä rutiineja ja suihkun jälkeisiä rasvausoperaatioita, kun jokin pieni viirusilmäinen mies tuijottelee ikkunasta sisään. Ja juu, verhot on sellaista laatua, että ei auta. Kaiken kukkuraksi luen juuri romaania, jossa sivujuonena kerrotaan pimeästä lahkotoiminnasta. Tämähän tarkoittaa sitä, että muuten niin säyseä mielikuvitukseni todella alkaa laukata.

Mutta kukin kansa tavallaan. Ei mekään varmaan mikään normaali yhteisö olla. Saan oman osani amerikkalaisesta kulttuurista ja luulenpa, että tämän kokemuksen jälkeen tiedän vähintään yhtä paljon jenkkien elintavoista kuin aussienkin. Eipä siinä mitään tietysti. Kämppikseni ovat ilmeisesti vielä torakkakauhuisempia kuin minä ja tiskaavat astiansa heti välittömästi syötyään. Mulla on vähän opettelemista tiskikasan tuhoamisessa ja saan pahaa silmää silloin tällöin. Muuten yhteiselo on erityisen sopuisaa ja sanoisinko jopa nautinnollista.

Ja country soi...

Koulu alkoi eilen. Onneksi kouluviikko käsittää vain kolme päivää ja luvassa pitkiä viikonloppuja. Toisaalta palautettavien tehtävien määrä kauhistuttaa jo valmiiksi. Pitääkö täällä oikeasti opiskella? Positiivista on se, että tähän asti kukaan luennoitsijoista ei ole puhunut ihan australiaa, joten pieni suomalainenkin on pysynyt lähestulkoon kärryillä. Mutta voi jessus, että kirjastossa voi kirjan löytäminen olla hankalaa. Täällä aakkosjärjestys on muunnettu koodisalakieleksi, jonka ratkaisemiseksi mulla varmaan menee puoli vuotta. Pitää ehkä ostaa kirjat kaupasta. Näillä hinnoilla se tarkoittaa kuukauden paastoa.

Luentoputken päätteeksi on aina hyvä tuulettaa. Kantabaariksemme muodostuneessa Coogee Bay Hotelissa soi joka ilta live-musiikki. Love it! Tänään siellä soi country. Loved it! Näyttää siltä, että sisäinen cowgirlini on ottamassa minusta vallan. Kun kerroin Daniellelle ja Benille, että haluaisin olla cowgirl Texasissa, Ben käski minua harjoittamaan aksenttiani vielä jonkin aikaa. Anyways, on kiva käydä ulkona, kun ihmiset oikeesti tulee juttelemaan. Jostain syystä ne ihmiset on yllättävän usein osoittautuneet laivastopojiksi. Meneekö kaikki parikymppiset laivastoon? Ja aussit on tosiaan hulluja. Yömyöhään ne juoksee baarista rantaan ja menee uimaan. Sitten niitä on vaikea saada uskomaan, että itse ei ole halukas asettumaan hain saaliiksi. Haithan syövät yleensä öisin, tai niin Summerlandissa ainakin sanottiin.