Hei ala mee

Viimeista viikkoa viedaan ja ei kylla naurata. Ei silla etteiko koti ja matkustelu olisi kivaa, mutta hyvastien jattaminen on pahinta, mita ma tiedan. Tanaan sitten hiljeni 65 Botany St melko perusteellisesti. Jess ja Margie lahti aamupaivalla ja mina ja Dani ollaan enaa jaljella. Koska olen viime aikoina hengaillut melko paljon lahteneiden neitien kanssa, niin tuntuu ihan epatodelliselta. Margie oli mulle kuin pikkusisko, jota mulla ei oo koskaan ollut. Tan paivan olen sitten itkenyt ja lukenut huomiseen tenttiin.

Eilen oltiin Margien ja Jessin kanssa viimeisella aterialla ihanassa italialaisessa raflassa Randwick Junctionissa. Margien kanssa jatkettiin viela downtoniin, missa tavattiin britti-James ja Mike ja pari kanadalaista ja ehka komein aussipoika, joka ollaan taalla nahty. Noh, tarkoitus oli menna katsomaan jalkapallohulinaa, joka jostain syysta on vallannut tan maan. Oikeesti, jalkapallo on taalla ihan rugbyn varjossa eika tavallisesta nostata tallaisia kansalaisliikkeita. Mutta toki, kun ne kerrankin paasi jatkoon, niin pitaahan sita juhlia. Oli torit ja baarit taynna keltaisiin ja vihreisiin pukeutuneita jalkapallofaneja, jotka lauloivat ja joivat. Harmi, etta Italia sitten viime hetkella hiljensi taman ilottelun.

Nyt pitaisi lopettaa tunteilu ja jatkaa lukemista. Huomenna klo 12 on sitten tuskainen opiskelu paatoksessa talta kevaalta/kesalta. Ja onneks illalla tulee OC, etta on edes vahan valoa elamassa.:)

1 down, 2 to go

Tanaan pyorahti niin kovin odotettu tenttiruletti kayntiin. Piti laittaa sata heratyskelloa aamuksi soimaan ja pyytaa viela Jessia potkimaan miut ylos, koska tallaiset aamuheratykset ei oikein sovi miun nykyiseen rytmiin. Tentti oli Royal Randwick Racecoursella, siis jockeyradalla. Alkaa kysyko miksi, ei tieda. Ensimmainen paniikin hetki oli siis pelkan tenttisalin loytaminen. Itse tenttitilaisuus oli myos viety tiukkuudellaan ja ohjeillaan aarimmaisyyksiin. Minnehan havisi se laid-back-asenne?! Ei saanu koskea kynaan ekan kymmenen minuutin aikana, eika saanu poistua vipon kymmenen minuutin aikana, eika saanu kayda vessassa... Itse tentti ei onneksi ollut mikaan hirttavan hirmuinen. Huomenna jatketaan Brand Managementilla ja ensi viikon keskiviikkona ois viela viimeinen koitos. International Marketing, jossa ei ole isoa lopputenttia, meni loppujen lopuksi ihan putkeen ja ainakin yksi kurssi on kunnialla suoritettu. Se on oikeesti pieni ihme...

Tenttien lisaksi tama viikko on muutenkin melko masentava. Vetta sataa ja olen kastunut litimaraksi kaksi kertaa; eilen lenkilla ja tanaan matkalla tentista kotiin. Pienet, suomalaiset kirosanat lentelivat. Toisaalta, satakoon, saanpahan ehka vahan edes luettua. Ja Australian ei tarvitse enaa karsia kuivuudesta. Taman lisaksi olen jalleen tulossa kipeaksi. Onneksi meilla on Jessin kanssa kahden tunnin valein kokoontuva tenttiahdistuskerho meidan olohuoneessa. Se helpottaa. Mitahan teen ensi viikolla, kun seka Jess etta Margie lopullisesti hylkaa mut. Vaikka kylla mulla varmaan riittaa saatamista ja viimeisen Sydney-ilman hengittamista koko viikoksi. Mutta loppujen lopuksi on siis kiva paasta vahan matkustelemaan ja lopulta kotiin. Toivottavasti pappa paistaa mulle lettuja...:P

SupiSuomalaista Jussia kaikille!

Tama on kai sita lopun alkua

Siis monessakin mielessa. Ama ja Hanski lahtivat pari tuntia sitten. Meilla oli kovin hauskaa matkailun jalkeen myos taalla Sydneyssa. Kaupunki naytti parhaat puolensa ja aurinko paistoi taydelta taivaalta koko ajan. Tsekattiin kaikki perusnahtavyydet, tuhlattiin rahaa seka Paddy's Marketissa etta Rocksin ihanilla markkinoilla ja tehtiin dinner cruise kaupungin edustalla. Oli muuten herkullinen seafood buffet.




Tytot veivat mukanaan puolet miun omaisuudesta, mika on tietysti mukava loppumatkustelua ajatellen. Talo vaan tuntuu jotenkin tosi tyhjalta nyt, kun tavarat ja ihmiset alkavat vahentya. James lahti kotiin eilen ja Margie meni Fijille. On niin kovin hiljaista. Miun pitaisi lukea. Kateus on kylla nyt huipussaan. Suurin osa ihmisista on jo opiskelunsa lopettanut ja mun pitaa viela jumia nena kiinni kirjassa. Mutta sellaista on elama. 10 paivan spurtti ja that's it. Kaksi ja puoli viikkoa Australiaa jaljella. Mihin se kaikki aika havisi?! Ja sit pitaisi seikkailla yksin tassa isossa maailmassa. Siita tulee jannaa! Mutta nyt alan toimia...

Beach Paradise

Yeah, luennot ovat virallisesti päättyneeet. Lukuloma on virallisesti alkanut ja kohta loppunutkin. Minä olen virallisesti lomalla (opiskelu viimeisenä yönä kun on niin kovin mukavaa). Luentojen päättymisen kunniaksi Hansu ja Ama piipahtivat tänne pikku mantereelle. Ei vanhettu Sydneyssä kovin kauaa, vaan otettiin lento Brisbaneen ja Surfers Paradiseen. Oh, I love Queensland! Murre on kaunista, miehet komeita ja rannat pitkiä...

Siis pari päivää tallusteltiin ensin Brisbanen, Queenslandin pääkaupungin, katuja. Kaupunki ei sinänsä ollut mikään suuri ja ihmeellinen, mutta kaunis joki ja kauniita taloja siellä oli. Ja ihmiset on niin ihkuja! Ja vaatekaupoista irtosi taas mukaan mukavia tuotteita... Pääasiahan on tietysti loistava seura. On niin siistiä jakaa unelmansa hyvien ystävien kanssa.:) Mä olen puhunut niin paljon, että mulla ei ole enää ääntä. Ja olen varmasti taas vajonnut 5 veen tasolle näiden ihmisten seurassa. Olen nyt jopa pienen pehmokengurun omistaja ja todella ylpeä sellainen.:D



Pari päivää Brisbanessa oli tarpeeksi ja otettiin bussi Surfers Paradiseen (=myös jokatytön paratiisi, if you know what I mean). Surfers on sellainen pikku-Miami. Jotain viitteitä etelän lomakohteista voi myös löytää; ranta, isoja hotelleja, paljon ravintoloita, neonvaloja. Ehdoton ero on se, että rannalla ei ole möhömahamiehiä, vaan surffareita ja muutakin kaunista. Koska meidän hostelli muistutti vankilaa tai vähintäänkin jotain armeijatupaa, päätettiin pysytellä huoneesta poissa. Eka päivä "uhrattiin" hiekka-alttarille. Se ranta kohosi kyllä TOP3:en ihan ehdottomasti. Ranta oli piitkäää ja hiekka peehmeää... Olipas kiva taas pukea biksut päälle, kun Sydneyssä on jo vähän liian viileetä noihin auringonpalvontaorgioihin. Löydettiin kans megalomaanisen ihania simpukoita. Voi mitä aarteita! Maanantaina vietettiin päivä Dreamworldissa, joka on yksi Australian isoista huvipuistoista. Vuoristoratoja, kenguruja, ruokaa, you name it. Oli kivaa. Syklooni oli meidän suosikkilaite. Joo, ja nähtiin Australian BB-talo (myönnetään, koukussa ollaan). Muuten loma meni kyllä ravintoloissa istuskellessa, viiniä kitatessa ja kakkuja syödessä. Ai mikä rantakunto?! Mulla on tekemistä ennen Fijiä...









Loma teki kaikin puolin hyvää. Loppuviikoksi luvassa Sydney sightseeingiä ja shoppailua. Mun budjetti ei kyl kauheesti salli ostostelua... Kaiken lisäksi alkaa viikot käymään vähiin täällä Australiassa. En halua edes ajatella asiaa, koska tulee itku. Jatketaan taas, kun jaksetaan.

"Australian ympäri viidessä päivässä"

Tässä istun ja kelailen viimeisen viiden päivän kuvia kyynel silmäkulmassa mutta hymy huulilla. Johanna tuli keskiviikkona tänne ja sitten riitti tekemistä ja puhumista.



Keskiviikkona tehtiin citytour ja katseltiin Sydneyn must-paikat. Tehtiin myös parin tunnin risteily. Torstaina Johanna meni Blue Mountainsille ja minä hikoilin koulussa pitämässä esitystä. En edes halua puhua siitä. Viestinnän opiskelijan kauhu ovat suoraan paperista (huonosti!)lukevat ryhmäläiset. Lääkettä särkyyn löytyi sitten perjantain tankojuoppoilusta. Hunter Valleyn maisemissa me tytöt poljettiin viinitilalta toiselle. Jo ensimmäisen tilan ja yli kymmenen maistiaisen jälkeen posket hehkuivat punaisina ja hihittelyä ei voinut estää. Oli kivaa! Samalla reissulla nähtiin koaloita ja kenguruita. I'm in love, again... Kengut eivät tosiaan ole legendaa, niitä näkee joka paikassa, kun jättää kaupungin pölyt taakseen. Lauantaina shoppailtiin ja juhlittiin rankalla kädellä. Mun jenkit tutustutti meidät Power Houriin. Säännöt on seuraavat: tunnin CD, biisi vaihtuu minuutin välein, aina kun biisi vaihtuu otetaan snapsu (kaljaa tai jotain muuta mietoa, muuten tulee kuolema!!). Jo ensimmäisen 10 minuutin jälkeen oli talo täynnä iloisesti laulavia ihmisiä. 15 hengen porukasta ei kauhean moni selvinnyt jatkokierrokselle paikalliseen kantabaariin. Me Johkun kans kyllä, KY-ihmiset voivat olla ylpeitä, koulutus on mennyt perille. Eilinen meni kyllä totaalisesti toipuessa. Roskaruokaa ja leffoja. Okay, kyllä me kuitenkin käveltiin Coogeen ihailemaan maisemia.








Nyt on sitten taas pari päivää arkea edessä. Onneksi sataa vettä, joten on pakko pysytellä sisällä lukemassa. Jos mä ikinä läpäisen kaikki kurssini, olen aidosti onnellinen. Ryhmätyöt on nyt virallisesti pannassa, niin tiukalla on hermot ryhmäihmisten kanssa. Keskiviikkona tulee Ama ja Hanski ja sit matkustetaan Brisbaneen ja Surfers Paradiseen. Palataan seuraavassa jaksossa...